GILIT! Vihdoinkin! Ei aikataulua oltu jouduttu muuttamaan vasta kuin kolmesti tuon vatsataudin takia. Miten on mahdollista, että sinä päivänä kun mun pitää lähteä merelle Indonesiassa, niin sataa kaatamalla koko yön, aamun ja aamupäivän? Meidät haettiin bemolla hotlan pihasta puoli kahdeksan aikaan. Ylläri, että muutama aussi osui samaan autoon! Täällä ausseihin ei voi olla törmäämättä ja ne kyllä tunnistaa naamasta, kun kävelevät vastaan! Aussit sai istua kirjaimellisesti polvet suussa kahden tunnin automatkan Padang Payhin, kun mä ja Patrick istuttiin todella leveästi. Siis matkanhan satamakaupunkiin piti kestää vain puoli tuntia sen kahden sijaan. Täällä tuntuu tuo ajan määritys olevan vähän hakoteillä. Pitää aina lisätä kolminkertainen määrä aikaa siihen, mitä joku sanoo, niin ollaan aika lähellä oikeata aikaa. Rinkat meni edeltä veneeseen, toivoin vain, että oikeaan. Oltiin onnessamme siitä, että me maksettiin lipuista vain sen verran kuin paikalliset maksavat, Solon ansiota! Paatista käytettiin sanaa luksus ja nopein. Totuus oli kuitenkin se, että se ei ollut lähelläkään luksusta ja oli yksi hitaimmista reiteistä. Eipä se haitannut, sai katsoa maisemia ja säästettiin kuitenkin hirmunen summa rahaa. Hyppäsin pois Gili Trawanganilla ja suoraan veteen. Oli nousuvesi. Veneestäkin saatiin kiipeä ulos sen reunaa pitkin. Kaikkien laukut lensivät hienossa kaaressa keskelle hiekkarantaa. Onneksi oon hyvä pakkaamaan eikä mitään särkynyt. Mä lähinnä toljottelin sitä turkoosia ja todella kirkasta merta! Hyvä, että pääsin tien tasolle, kun jo kysyttiin, että onko majoitusta jo? Helppoa, kun ei tarvitse sitä itse etsiä vaan tarjouksista voi valita parhaan. Päädyttiin Patrickin kanssa Sunrise Bungaloweihin. Saatiin ihan ihka oma ja avovessalla tietty! Täällä on aika yleistä, että bungaloweissa on jonkin näköinen avovessa. Ehkä hajut ei tuu sitten sisälle niin helposti...? Tavarat jäi sängylle ja lähdettiin tutkimaan saarta. Istahdettiin syömään ensimmäiseen raflaan, joka sopi meidän budjettiin. Valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri silmänkantamattomiin! Voiko ruokailumaisema siitä enää parantua? Haahuiltiin aika paljon päivän aikana ja kierreltiin. Kuumeisesti etsittiin paikkaa meidän riippumatoille, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Sopivia puita kyllä löyty, mutta ne oli raflojen välissä. Lopulta löydettiin yksi spotti. Opetin Patrickia tekemään solmuja, joilla riippumaton sai tukevasti kiinni. Raukka. Oli ihan hukassa solmujen kanssa. :D Sopivan lämmin, kun oli, ei siinä mennyt kauaa, kun kumpikin torkku. Parhaat päiväunet pitkään aikaan! Mä heräsin muutaman kerran siihen, kun toiset länkkärit otti meistä kuvia. Ois pitänyt laittaa kippo eteen, että 20000Rp.(1.70€)/kuva. En ymmärrä miten riippumatto voi olla täällä niin outo käsite ja se on jotenkin kauhean ihmeellistä, että meillä on omat mukana. Useammassa bungalowissa on kyllä riippumatot, mutta harva niitä käyttää, kun meillä esimerkiksi se oli homeessa ihan puhtaasti korkeasn kosteusprosentin vuoksi. Olin käynyt jo aiemmin tiedustelemassa Gili Diversilta Open Waterin- hintaa ja höpötellyt ihmesten kanssa. Patrick sai kuulla koko päivän siitä, kuinka paljon halusin mennä sukeltamaan. Lopulta illalla menin ja ilmoitin, että tarttis se Open Water tehdä. Se antaa siis luvan sukeltaa itsenäisesti ja 18 metriin asti. Oli tosi jänskäpänskää enkä malttanut odottaa seuraavaa aamua. Patrick oli jäätynyt yön aikana jääpuikoksi kolmen peiton alla ilmastoinnin takia ja mä olin kuulema nukkunut tyytyväisenä silkkipussissani. Ilmastointi toimi siis vähän liiankin hyvin! Niin ja lämpöä oli se +35 ulkona, että soijan määrä oli myös sen mukainen! Ville lensi seuraavana päivänä takas Suomeen.